Menestyksekkään puolalaisen vuorijuoksijan Andrzej Dlugosz haastattelu
Andrzej Dlugosz
Andrzej Dlugosz kuuluu Euroopan parhaisiin vuorijuoksijoihin. Hän on moninkertainen Puolan mestari, ja hän osallistuu joka vuosi yli 30 kilpailuun ympäri Eurooppaa. Vaikka vuorijuoksuja on järjestetty jo 1980-luvulta lähtien, ne ovat silti pienen yhteisön juttu. Osallistujien määrä kasvaa kuitenkin jatkuvasti ympäri maailmaa. Kyseinen urheilulaji vaatii nopeutta ja voimaa, joilla voitetaan suurten korkeuserojen tuomat haasteet.
Vuorijuoksun arkinen treenaus ja ravinnon merkitys viehättävät liikunnan opettajaksi opiskellutta Andrzej Dlugoszia. Olemme keskustelleet niistä hänen kanssaan:
Andrzej Dlugosz, kun katsellaan vuorijuoksun viime vuosien tuloslistoja koko Euroopassa, sinun nimesi komeilee jatkuvasti kärkisijoilla. Mikä on menestyksesi salaisuus?
Olen vuorijuoksija henkeen ja vereen. Panostan erittäin paljon tähän urheilulajiin. Teen kovasti töitä saavuttaakseni henkilökohtaiset tavoitteeni. Menestykseni takana on intensiivinen ja jatkuva harjoittelu – treenaan hyvällä ja huonolla säällä, joskus jopa hirveällä säällä. Minusta ei ole vaikeaa tuntea intohimoa vuorijuoksua kohtaan ja löytää motivaatiota. Tunnen oloni erittäin hyväksi ja kotoisaksi vuorilla, sillä olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta keskeltä Länsi-Karpaatteja. Kaiken muun lisäksi vuorijuoksuun tarvitaan tietynlaista lahjakkuutta.
Mikä sinua viehättää vuorijuoksussa, ja millaisia erityisiä vaatimuksia siinä on verrattuna muihin kestävyyslajeihin?
Vuoret ja luonto sekä niiden kokeminen ja niistä nauttiminen antavat minulle paljon. Vuorilla koen olevani tasapainossa, siksi myös juoksen siellä parhaiten. Aikaisemmin osallistuin myös lyhyiden matkojen katu- ja maastojuoksukisoihin sekä juoksuratakisoihin. Mutta se ei ole sama asia. Kun voitin vuonna 2001 Puolan vuorijuoksun kaupunkimestaruuskisat, halusin ehdottomasti puolustaa titteliäni seuraavanakin vuonna. Se kannusti minua treenaamaan entistä kovempaa, joten erikoistuin vuorijuoksuun. Haasteena eivät ole ainoastaan korkeuserot, vaan myös sääolosuhteet. Usein maali on yli 2 000 metrissä ja lumirajan yläpuolella. Siellä sää voi vaihdella nopeasti, mikä voi aiheuttaa vaaratilanteita juoksijoille. Mutta se tunne, kun olet päässyt ylös huipulle ja katsot alas laaksoon, on ainutlaatuinen! Se on mahtava palkkio vaikeasta juoksusta ja siitä, mistä olet joutunut luopumaan urheilun vuoksi.
Miten valmistaudut kisoihin fyysisesti ja psyykkisesti?
Harjoittelen kestävyyttä koko vuoden ajan. Tavallinen viikkotreenini koostuu 7–10 yksiköstä. Talvella lepään ja juoksen paljon – jopa 600 kilometriä kuukaudessa – mutta hitaasti ja matalalla sykkeellä. Palautuminen on erittäin tärkeää, sillä se ehkäisee loukkaantumisia. Ja ainoastaan silloin, kun olen terve, voin saavuttaa urheilussa asettamani tavoitteet. Siksi tarkkailen jatkuvasti kehoni antamia viestejä. Ajan ennen jokaista kisaa vuorille ja opettelen juostavan matkan hyvin ulkoa, jolloin voin käydä sitä läpi yhä uudelleen ajatuksissani. Jokainen juoksu ja jokainen vuori on nimittäin erilainen. Minun pitää muokata treeniä niitä vastaavaksi. Minun pitää olla myös henkisesti huippukunnossa kilpailuissa, muuten olen hävinnyt jo lähtöviivalla.
Mikä merkitys ravinnolla on valmistautumisessasi?
Oikea ravinto on ehdottoman tärkeää, ja käytän sen parissa paljon aikaa ja energiaa. Keholle pitää antaa takaisin, mitä se menettää rasittavassa kilpailussa tai treenissä. Suuren kuormituksen jälkeen immuunijärjestelmä on erittäin altis infektioille. En noudata mitään erityistä ruokavaliota, mutta syön pääasiallisesti vaihtelevaa ja terveellisestä ruokaa, joka sisältää paljon proteiineja, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Minulla on jopa oma yrttitarha. Myös ravinnon kohdalla kuuntelen erittäin tarkkaan kehoani. Tiedän, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei, ja mikä edistää terveyttäni ja tukee immuunijärjestelmääni. Otan vain vähän ravintolisiä, mutta täysin ilman ei ole mahdollista olla, sillä rasitus on niin suuri.
Voisitko mainita pari esimerkkiä?
Kilpailujen ja treenausvaiheiden jälkeen nautin isotonisia juomia palauttaakseni mineraalitasapainon. Kuormituksesta riippuen syön myös enemmän proteiineja ja erilaisia vitamiineja. Erittäin tärkeää minulle on myös riittävä ubikinolin saanti. En pysty mitenkään saamaan ravinnosta sitä määrää, jonka kehoni tarvitsee. Urheilijoiden keskuudessa ubikinoli on nykyään melko tuttu. Se on koentsyymi Q10:n aktiivinen muoto ja sellaisena sen myös monet tuntevat.
Mikä on sen erikoisuus?
Ubikinoli mahdollistaa energiantuotannon kehossa. Opiskellessani urheilua tutustuin läpikotaisesti tähän ravintolisään. Ubikinoli on tärkeä osa hengitysketjua. Jos ubikinolipitoisuus laskee soluissa, myös energiantuotanto vähenee. Urheilijoille ubikinoli on monessa suhteessa tärkeä. Se suojaa sydäntä, tukee immuunipuolustusta ja huolehtii jopa siitä, että lihaksistolle treenauksesta aiheutuneet mikrovauriot paranevat huomattavasti nopeammin. On olemassa tutkimuksia, jotka todistavat, että ubikinoli parantaa suorituskykyä, vaikka se ei olekaan doping-aine. Itseni puolesta voin sanoa, että tunnen oloni treenin jälkeen vähemmän väsyneeksi, enkä ole oikeastaan koskaan kipeä.
Suorituskyvyn parantumisesta puheen ollen: säännöllisten doping-testien vuoksi juuri huippu-urheilijoiden tulee ottaa tarkkaan huomioon se, mitä he suuhunsa panevat. Mitä ajattelet tästä asiasta?
Minä työskentelen vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotan täydellisesti, ja syön vain sellaisia tuotteita, joiden sisällön tunnen tarkkaan. Yksinurheilijana en kuulu mihinkään joukkueeseen, eikä minulla siksi ole sitä ongelmaa, että jotkut oudot ihmiset tarjoaisivat minulle jatkuvasti ihmeaineita tai -metodeja. On kuitenkin myös sellaisia urheilijoita, jotka ovat tietämättömiä ja yksinkertaisesti nielevät kaiken, minkä heille annetaan. Koska vuorijuoksu on edelleen pieni urheilulaji, meihin urheilijoihin ei kohdistu niin suuri paine kuin niihin, joiden pitää kaiken lisäksi olla sponsoreille mieliksi. Sanoisin, että tämän urheilulajin parissa toimii pääasiallisesti luonnosta kiinnostuneita ihmisiä, joille kaikenlaiset keinotekoiset yritykset parantaa suorituskykyä olisivat muutenkin vastenmielisiä.
Ja lopuksi: mitä suosittelisit vuorijuoksijoille?
Aloittelijan ei kannata liioitella. Hänen tulisi asettaa ensin pieniä ja ennen kaikkea realistisia tavoitteita. Eihän heti aluksi tarvitse lähteä isoihin kilpailuihin. Takaiskuja on aina silloin tällöin, oletpa sitten aloittelija tai toimit jo lähes ammattimaisena vuorijuoksijana. Tämän asian kanssa pitää oppia elämään. Joka turhautuu helposti, ei tule nauttimaan vuorijuoksusta. Mutta muuten suosittelisin harjoittamaan malttia, treenaamaan ja kuuntelemaan omaa kehoa. Omia rajoja ei tulisi väkisin ylittää, vaan niitä pitäisi siirtää hitaasti ja omaa kehoaan kunnioittaen. Käytännön vinkki: jos joku ei pääse minun laillani päivittäin vuorille harjoittelemaan, voi esimerkiksi harjoitella portailla. Reipas juoksu ylöspäin ja rento juoksu alaspäin parantaa vuorijuoksijalle tärkeitä ominaisuuksia samanaikaisesti. Ne lisäävät kestävyyttä, voimaa ja koordinaatiota.